Reposting about Auringon

Originally posted August 13th:

Auringon noustessa with spaces.
Auringon noustessa without spaces.

Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu
See, O my soul, how the sun rises over the rooftops,

ylitse kivisen kaupungin kattojen, katuin,
Over the wide stony wilderness of this bleak city,

ylitse vuossatain valheen ja tuntien tuskan
Over the centuries of falsehoods and moments of misery,

koittava kirkkaus!
Bold dawning brightness!

Nää, oi mun sieluni, katoovan elämän autuus!
See, O my soul, see the bliss of our life frail and fleeting!

Niinkuni ääretön temppeli on se sun eessäs,
Like an infinite temple it stands before thee,

alla sen holvien on ikiaikojen
Under its somber vaults in ancient silence

äänetön hartaus mestarin hengen.
the soul of the master breathes never-ending.

Nää, oi mun sieluni, yössäkin korkehin kirkkaus,
See, O my soul, how the blackest of nights turn to dawning,

tuskassa tummien hetkien rauha ja riemu,
Moments of darkest despair to relief and rejoicing,

vuossatain valheessa, elämän valheessa valkein,
See how amidst ancient falsehoods of life

iäisin totuus!
Still the brightest truth stands eternal!